BLOGI
Täällä luettavana Kynäisten jäsenten kirjoittamia tekstejä. Tapaamme joka kuukauden (paitsi heinäkuun) ensimmäinen maanantai tarinapajan merkeissä. Luemme kirjoittamiamme tekstejä edelliskerran annetuista aiheista ja annamme toisillemme palautetta luetuista tarinoista.
Ystävänpäivätarina / Aimo Ahola
Paperista ja kynästä tulivat parhaat kaverini. Keskustelen kynän avulla paperilla. En paperin kanssa keskustele, koska siltä on turha odottaa vastausta. Vastaus tulee jos on tullakseen kirjoituksen antamasta aivoärsykkeestä eli oivalluksesta. Se on meidän kuplassa elävien tapa kommunikoida. Kun ei ole juttukavereita. On vain aina välillä katsottava...
Runo / Riitta Naapila
Käärmeenä kiemurtaa
Käsityötunnilla / Marja Murtoinperä-Kujala
Olimme kansalaiskoulussa viimeisellä luokalla. Käsitöissä keväällä oli työn alla
Salaperäinen mökki / Tuula Tammela
Sen ympärilläasuu yksinäisyysOvenpielettummenneinase seisoopaikallaanIkkunattyhjin katseinportaissa lahoamisenmerkkejäseinissä haalistunutpunainen väriSalaperäisyyshuokuu senjoka nurkastaOhitan sen jaajattelenmitä salaisuuksiase kertoisijos osaisi puhua
Eron hetki / Ritva Vainio
Se päivä, jolloin sinusta oli vihdoin pakko luopua, tuli eteemme. Vaikealta se tuntui. Halusin perua koko jutun, vaikka järki sanoi toista. Kaksikymmentä vuotta olit ilonamme ja turvanamme. Nyt tulit matkasi päähän. Sitä ei voinut katsella hyvällä mielellä, kun ruoka ei maistunut, liikkuminen oli huonoa ja virtsa valui hallitsemattomasti.
Riimit hukassa / Riitta Naapila
mielen täyttää kahvin kaipuu.
Salaperäistä / Marja Murtoinperä-Kujala
Lunta on kinoksia ja lisää hiljakseen hipsii lonkeronväriseltä taivaalta. Mitähän tuolta
Mieluinen harrastus / Aimo Ahola
Henkisten tarpeiden kärkeen kuuluu mieluinen harrastus. On jotain, mikä vetää puoleensa, kiinnostaa. Voi keskittyä ja syventyä tekemiseen pinnallista elämää syvällisemmin. Onnistumiset mieliharrastuksen parissa nostaa elämänhalun aivan uusiin korkeuksiin. Kokeneena harrastelijana tiedän, että sieltä löytyvät lähes päivittäin elämäni suurimmat...
Ongella / Raija Kankaanpää
Me olimme Annikin kanssa usein mato-ongella kesäisin. Lampi oli pieni, mutainen ja mustavetinen. Sieltä tuli hyvin kiiskiä, joskus ahveniakin - pieniä. Kissat söivät niitä mielellään. Onkimisen jälkeen istuimme laiturilla ja heiluttelimme jalkoja pehmeässä vedessä.
Se oli menoa / Marja Murtoinperä-Kujala
Olimme kirjoitelleet sähköposteja useamman kuukauden. Sitten aloimme puhumaan