BLOGI
Täällä luettavana Kynäisten jäsenten kirjoittamia tekstejä. Tapaamme joka kuukauden (paitsi heinäkuun) ensimmäinen maanantai tarinapajan merkeissä. Luemme kirjoittamiamme tekstejä edelliskerran annetuista aiheista ja annamme toisillemme palautetta luetuista tarinoista.
Tontun nurja puoli / Ritva Vainio
Tonttu nutun nurin käänsi,
Onnen ainekset / Aimo Ahola
Onni on niin omakohtainen, intiimi aihe, että sen paljastaminen on todella uskaliaan rohkea teko. Kun olen oppinut olemaan vähään tyytyväinen, jo pienikin ilon aihe tekee mieleni onnelliseksi:
Kuin akanat tuuleen / Tuula Tammela
Eivät akanat arvoavoi saada milloinkaanNe alinta pohjasakkaajaloviljojen joukossa vaan.
Koiraihmisiä / Maikkis Murtokuja
Meitä on moneen junaan ja sitten vielä ne resiinalla tulevat. Pitäisi olla ihan luvan varaista kasvattaa koiria ja myydä tai antaa pentuja eteen päin. Tunnen parikin koiranomistajaa, jotka eivät ole kelvollisia.
Tonttujen nurja puoli / Maikkis Murtokuja
Kun en ole joulu- tai vielä vähemmän tonttuihminen, ei meiltä löydy ainakaan
Päivä julkkiksena / Ritva Vainio
Kuka julkkis olisin päivän? En olisi vain yksi , vaan yhdistelmä useammasta. Haluaisin osata laulaa yhtä upeasti kuin Diandra, soittaa pianoa kuin Lenni-Kalle taipale, maalata tauluja kuten veljeni tytär Johanna. Hänen taulunsa ovat upeita.
Minä lennän / Aimo Ahola
Koska ihmisellä ei ole siipiä, he eivät lennä. Ihminen on kuitenkin rakentanut koneen, jolla voi lentää.
Minä lennän / Ritva Vainio
Ennen näin usein unia, joissa lensin. Se oli upea tunne. Juuri kun roisto oli saamassa kiinni, nousin lentoon ja pääsin pakenemaan. Joskus lensin upeiden seutujen yllä ja katselin muiden touhuja maankamaralla. Ne olivat sadunomaisia lentoja talojenkin läpi. Kaikki oli mahdollista. Tunsin itseni vapaaksi.
Pyörin / Ritva Vainio
Pyörin ympyrää elämän ruletissa,
Vuosirenkaita / Tuula Tammela
Se oli sitä aikaakun kaikkivielä olimahdollistaSilloin kunvuosirenkaitaei vielä olluteikä niistämitään tiennytSitä aikaakun kisatolivatvasta alkamassakun tanssisaliensävelethoukuttelivatSitä aikaakun ruohooli vihreääja keinu nousikorkealleylöstaivaisiin