BLOGI

Koko nuoruuteni ja aikuisuuteni alun olin melkoinen puikkojen helisyttäjä. Nyt on talon kokoinen vaje, kun en enää pysty kutomaan enkä virkkaamaankaan. Muutaman vuoden takaista aivoverenvuotoa seurasi vasemman puolen halvaantuminen. Ei onnistu kutominen yhdellä kädellä, olkoonkin se parempi käteni, kun olen oikeakätinen.

Haaveet ovat parhaita, kun ei haluakaan niiden toteutuvan. Ne ovat enemmänkin toiveita, joiden toivoisi toteutuvan.

bussin vieressä kun seisottiin:

Monia automatkoja on tehty isännän kanssa ja aina niillä kaikenlaista tapahtui. Usein oli ikäviä yllätyksiä, turhan usein. Monia autoja, lähes kaksikymmentä ja jokaiseen tuli jostakin ihmeellisestä syystä jokin vika, milloin mikäkin.

Onni on niin omakohtainen, intiimi aihe, että sen paljastaminen on todella uskaliaan rohkea teko. Kun olen oppinut olemaan vähään tyytyväinen, jo pienikin ilon aihe tekee mieleni onnelliseksi:

Tonttu nutun nurin käänsi,

Kun en ole joulu- tai vielä vähemmän tonttuihminen, ei meiltä löydy ainakaan

Meitä on moneen junaan ja sitten vielä ne resiinalla tulevat. Pitäisi olla ihan luvan varaista kasvattaa koiria ja myydä tai antaa pentuja eteen päin. Tunnen parikin koiranomistajaa, jotka eivät ole kelvollisia.

Eivät akanat arvoavoi saada milloinkaanNe alinta pohjasakkaajaloviljojen joukossa vaan.

Kuka julkkis olisin päivän? En olisi vain yksi , vaan yhdistelmä useammasta. Haluaisin osata laulaa yhtä upeasti kuin Diandra, soittaa pianoa kuin Lenni-Kalle taipale, maalata tauluja kuten veljeni tytär Johanna. Hänen taulunsa ovat upeita.