BLOGI
Täällä luettavana Kynäisten jäsenten kirjoittamia tekstejä. Tapaamme joka kuukauden (paitsi heinäkuun) ensimmäinen maanantai tarinapajan merkeissä. Luemme kirjoittamiamme tekstejä edelliskerran annetuista aiheista ja annamme toisillemme palautetta luetuista tarinoista.
Kun olin pieni / Ritva Vainio
Asuimme punamullalla maalatussa talossa, jonka ikkunanpielet olivat valkoiset. Kerroksia oli kaksi, mutta ylin kerros oli avoin, kylmä vinttitila. Sinne menivät vain puutikkaat. Äitini kertoman mukaan olin alkanut kävelemään jo noin yhdeksän kuukauden iässä. Hän sanoi minun olleen vilkas lapsi.
Savua ilmassa / Tuula Tammela
Sotaa käydään maailmalla
Hyvä startti päivään /Aimo Ahola
Vire tarkoitta hereillä, hengissä, käyttövalmiina. Mieli pelaa, aivot kelaa. Kaikki kunnossa. Hyvin toimii. Voin aloittaa..
Kun olin pieni / Marja Murtoinperä-Kujala
Oikeasti ensimmäiset muistot ovat kaksivuotiaasta :minulla oli hiekkakasa ulkorappusten vasemmalla puolella.Kaksi vanhaa kahvipannua olivat leikkikaluina.Keittiön ikkunasta näkyi järvi kuten nykyäänkin. Ehkä juuri siksi kotiuduin tähän rivitaloon.Joskus vierailimme sekä isän että äidin sukujen luona. Äidin sukutalo oli ja on Vesilahdella. Se oli...
Uni /Ritva Vainio
Olin suuressa rakennuksessa, joka oli ilmeisesti koulu. Päättelin sen siitä, että jouduin kysymään luvan, saanko lähteä sieltä pois. Eteisessä ollessani pukemassa takkia päälleni tuli viereeni mies, joka myös oli lähdössä. Menimme ulos. Pihassa oli vesikelkka. Siinä makasi vatsallaan mies ilman paitaa. Kysyin, eikö hänellä ole kylmä. En saanut...
Koronasyntejä / Riitta Naapila
milloin liikut, missä hääräät
Unohdettu / Marja Murtoinperä- Kujala
Joskus silloin tällöin joudun viettämään viikon vuorohoidossa Kuortaneella Kultasiiven yksikössä. Tapan aikaa joko tv:tä katsomalla tai ristisanatehtäviä täyttäen. Suurimman osan ajasta tunnen olevani unohdettu, vaikka saatan soittaa ystävättärille tai miehelleni häiriten hänen vapaaviikkoaan.
Syvänsinistä /Marja Murtoinperä-Kujala
Kesäisin lempipaikkamme oli ja toivottavasti on yhä laituri Seinäjärvellä. Siinä tuijotamme kalojen uiskentelua, vaikka vesi onkin sameaa. Kovasti laativat puhdistussuunnitelmia, joten ehkä meidänkin laiturilta vielä joskus näkee kirkkaassa vedessä uivia kaloja. Varmaan lajitkin lisääntyisivät
Minä en ole sellainen miltä näytän. Siksi en pidä valokuvaajan edessä istumisesta. Näytän murheelliselta, vaikka sisälläni velloo riemu. Olen parempi kirjoittamaan kuin puhumaan. Kirjoittajan ei tarvitse näyttää tunteitaan ilmeillä eikä elkä eleillä, vain pelkillä sanoilla, joiden oikeaan järjestykseen laitto vaatii luovuutta. Eikä tarvitse...
Syvän sinistä / Ritva Vainio
katsovat syvän sinistä merta