BLOGI
Täällä luettavana Kynäisten jäsenten kirjoittamia tekstejä. Tapaamme joka kuukauden (paitsi heinäkuun) ensimmäinen maanantai tarinapajan merkeissä. Luemme kirjoittamiamme tekstejä edelliskerran annetuista aiheista ja annamme toisillemme palautetta luetuista tarinoista.
Unohdettu / Tuula Tammela
silti yksinäisyys raastaa
Syvän sinistä / Raija Kankaanpää
köllöttää puhtailla oljilla.
Nuoruus / Ritva Vainio
Nuoruus on muisto vain,
ilot,surut tallessa.
Vielä muistan ne.
Sieltä parhaat kerätä voin,
mutta takaisin en saa.
Kevättä odotellessa /Ritva Vainio
Olemme ohittaneet joulun. Vuosi vaihtunut. Päivät alkavat pitenemään ja valoisuus lisääntyy. Pelakuut on siirrettävä valoisampaan paikkaan ja multa vaihdettava. Joulukoristeet on korjattu pois. Alkaa kevään odotus: kaipaus valosta, auringosta, keväthangista, pälvipaikoista, pajunkissoista, koivun silmujen aukeamisesta. Sielu lepää katsoessa...
Muistoja vain / Tuula Tammela
Kaikki niin tuttua
On muisto vain / Riitta Naapila
tämä varjojen maa,
Haaveita /Tuula Tammela
Sanontoja rittää.
Erakkoelämää / Marja Murtoinperä-Kujala
Kerran kuukaudessa olen viikon erakkona vuorohoidossa Kuortaneella. On siellä muitakin,mutta ei minulle seuraa. Keskustelut ovat tylsiä; käsitöitä on tehty ja lehmiä lypsetty.
Erakkoelämää / Aimo Ahola
Vaatii vuosien harjoittelun, että oppii kököttämään. Vaikka siinä istutaan vain paikallaan. Mutta pitää viihtyä. Olla ja kököttää. Ideat kuplii ja aivot kelaa. Pieru rutajaa ja ajatus soljuu. Mieli nauttii ja perseen puutuessa on hyvä siirtää osa painosta toiselle pakaralle eli persposkelle. Viihtyvyys on kököttäjälle aa ja öö.
Tai ainakin vähän vihersi silloin kun parina vuotena laitoin kasvimaata. Viime kesänä se oli jo haavetta ja jäi mieheni tehtäväksi. Kyllä viherkasvitkin kotona kasvavat, mutta kukkivat kasvit ovat kovin lyhytikäisiä.Olen liian innokas kukkien kastelija. Nykyään mieheni hoitaa kastelut ja kasvit kestävät pidempään