BLOGI

Täällä luettavana Kynäisten jäsenten kirjoittamia tekstejä. Tapaamme joka kuukauden (paitsi heinäkuun) ensimmäinen maanantai tarinapajan merkeissä. Luemme kirjoittamiamme tekstejä edelliskerran annetuista aiheista ja annamme toisillemme palautetta luetuista tarinoista.

Joskus ennen nuorempana ja hoikempana suunnistin ilolla keväisin vaatekauppoihin. Olin silloin Helsingissä töissä ja siellähän kauppoja riitti. Nyt vain masentaa ajatella jotain uutta päällepantavaa, kun vain leveät, muodottomat kaavut ovat minun vaatteitani.

Aika voi olla hetki, tovi, tuokio. Se voi olla lyhyt tai pitkä. Sekunti, tunti, päivä, viikko, kuukausi, vuosi. Elämä, lapsuus, nuoruus, vanhuus. Se voi olla muisto, menneisyys, tulevaisuus. Sain ajan syntyessäni. Olen kuluttanut sitä yli seitsemänkymmentäneljä vuotta. Ajassa on parasta, että se muuttuu talvesta kevääksi, kesäksi, syksyksi.

Odotan innolla kevättä ja kesää. Silloin saan taas iskeä käteni multaan. Ensimmäinen puutarhalehti jo saapuikin ja kaikenlaista teki mieli tilata sieltä kesän iloksi. Jännityksellä odotan, mitä talven paksun lumen alta löytyy. Ovatko myyrät tehneet tuhojaan? Jälkien perusteella jänikset ovat käyneet jotain syömässä. Suviruusu on niiden herkkua ja...

Asuimme punamullalla maalatussa talossa, jonka ikkunanpielet olivat valkoiset. Kerroksia oli kaksi, mutta ylin kerros oli avoin, kylmä vinttitila. Sinne menivät vain puutikkaat. Äitini kertoman mukaan olin alkanut kävelemään jo noin yhdeksän kuukauden iässä. Hän sanoi minun olleen vilkas lapsi.

Oikeasti ensimmäiset muistot ovat kaksivuotiaasta :minulla oli hiekkakasa ulkorappusten vasemmalla puolella.Kaksi vanhaa kahvipannua olivat leikkikaluina.Keittiön ikkunasta näkyi järvi kuten nykyäänkin. Ehkä juuri siksi kotiuduin tähän rivitaloon.Joskus vierailimme sekä isän että äidin sukujen luona. Äidin sukutalo oli ja on Vesilahdella. Se oli...

Olin suuressa rakennuksessa, joka oli ilmeisesti koulu. Päättelin sen siitä, että jouduin kysymään luvan, saanko lähteä sieltä pois. Eteisessä ollessani pukemassa takkia päälleni tuli viereeni mies, joka myös oli lähdössä. Menimme ulos. Pihassa oli vesikelkka. Siinä makasi vatsallaan mies ilman paitaa. Kysyin, eikö hänellä ole kylmä. En saanut...

Ähtärin kirjoittajaseura Kynäiset Ry. / By PR-Sävel 2020
Luotu Webnodella
Luo kotisivut ilmaiseksi! Tämä verkkosivu on luotu Webnodella. Luo oma verkkosivusi ilmaiseksi tänään! Aloita