BLOGI
Täällä luettavana Kynäisten jäsenten kirjoittamia tekstejä. Tapaamme joka kuukauden (ei heinäkuussa) ensimmäisenä maanantaina tarinapajan merkeissä. Luemme kirjoittamiamme tekstejä edellisenä kertana annetuista aiheista ja annamme toisillemme palautetta luetuista tarinoista.
Aarrearkku / Tuula Tammela
Minun aarrearkkunivailla pohjaa onSiellä tilaa kaikellesaan niistä nautinnon
Kun ympärillein katsonniin aarteita mä näänArkkuuni saan täytettämä aivan yhtenään
Nuo metsän tummat varjotja illan rauhaisuusaurinko kun laskeeja taas alkaa päivä uus
Puiden lehdet vihreätmä arkkuhuni keräänJa mikä onni autuuskun linnun lauluun herään
Ei arkku koskaan täytyei...
Olen unohtanut.../ Marja Murtoinperä-Kujala
...mitä vastailin ylioppilaskirjoitusten ruotsin kuunteluun. Siksi hämmästyin melkoisesti, kun opettajat onnittelivat koulun parhaasta suorituksesta. Hyvältä tuntui ja sitä en sitten unohdakaan. Varmasti jokainen haluaa joskus ja jossain olla paras. Sitähän sitten tässä vanhuuden kynnyksellä sopii muistella.
Muistan.. / Marja Murtoinperä-Kujala
Kun oli ensimmäinen koulupäivä ja äiti vei minut kädestä pitäen punaisen koulun eteen, mistä opettajat hakisivat ensimmäiselle luokalleen tulevat oppilaat. Nimiä huudettiin,omaa ei kuulunut, mutta naapurin Saara meni punaiseen kouluun . Sitten tuli oma vuoroni ja jouduin keltaiseen, isoon koulutaloon. En päässyt samalle luokalle Saaran kanssa....
Matka / Aimo Ahola
Se on tuolla jossain edessä päin.
Metsästä löytynyttä / Tuula Tammela
On koivut ja männyt katsastettu
Metsästä löytynyttä / Raija Kankaanpää
Taas ne aloittavat konserttinsa
Iloa pikkujutuista / Aimo Ahola
Suuri ilo olisi kuin putoaminen pohjattomaan ilosammioon ja olisi vaarassa hukkua sinne. Siksi iloa on parempi nauttia pieninä annoksina. Aimo ANNOS ILOA ON MINUN KOKOISENI.
Kevättä rinnassa / Marja Murtoinperä-Kujala
Joskus ennen nuorempana ja hoikempana suunnistin ilolla keväisin vaatekauppoihin. Olin silloin Helsingissä töissä ja siellähän kauppoja riitti. Nyt vain masentaa ajatella jotain uutta päällepantavaa, kun vain leveät, muodottomat kaavut ovat minun vaatteitani.
Kevättä rinnassa? / Aimo Ahola
Aika voi olla hetki, tovi, tuokio. Se voi olla lyhyt tai pitkä. Sekunti, tunti, päivä, viikko, kuukausi, vuosi. Elämä, lapsuus, nuoruus, vanhuus. Se voi olla muisto, menneisyys, tulevaisuus. Sain ajan syntyessäni. Olen kuluttanut sitä yli seitsemänkymmentäneljä vuotta. Ajassa on parasta, että se muuttuu talvesta kevääksi, kesäksi, syksyksi.
Viljelyinto iskee / Ritva Vainio
Odotan innolla kevättä ja kesää. Silloin saan taas iskeä käteni multaan. Ensimmäinen puutarhalehti jo saapuikin ja kaikenlaista teki mieli tilata sieltä kesän iloksi. Jännityksellä odotan, mitä talven paksun lumen alta löytyy. Ovatko myyrät tehneet tuhojaan? Jälkien perusteella jänikset ovat käyneet jotain syömässä. Suviruusu on niiden herkkua ja...