BLOGI

Täällä luettavana Kynäisten jäsenten kirjoittamia tekstejä. Tapaamme joka kuukauden (ei heinäkuussa) ensimmäisenä maanantaina tarinapajan merkeissä. Luemme kirjoittamiamme tekstejä edellisenä kertana annetuista aiheista ja annamme toisillemme palautetta luetuista tarinoista.

Olin nuori tuleva äiti yhteiselämän alussa. vaatimattomissa oloissa. Ei sitä paljoa osannut vaatiakaan, kun vain oli rakkautta ja onnea. Kotimme oli vanhempien yläkertaan rakennetussa huoneessa, ilman mukavuuksia. Sitten tuli päivä, kun huomasin olevani raskaana ja odottavani ensimmäistä yhteistä lasta rakkaan kanssa. Koin ylpeyttä kasvavasta...

Olimme ystäväni kanssa Voilammella uimassa. Äitini oli pesemässä mattoja. Sanoin äidille, että lähdemme mustikoita poimimaan. Äiti varoitteli ukonilmasta: "Älkää menkö kauas. Jos ette kerkiä pois, ei saa mennä puun alle sateensuojaan."

Kerroit lapselleni aarteesta, joka oli piilotettu Arpaisille. Piirsit kartankin. Harmi, että se on vuosien saatossa joutunut kadoksiin. Ne muutamat päivät, jotka hän oli luonasi hoidossa ennen sairastumistasi loppuivat liian lyhyeen. Sait sydäninfarktin ja jouduit sairaalaan. Joulun aika läheni. Kuntosi huononi. Joulupäivänä tulimme sinua katsomaan...

Silloin ennen ei vielä ollut kännyköitä eikä kaikissa perheissä edes lankapuhelinta. Ei voinut tarkistaa, missä päin lapset mennä huitelivat. Monet nykypäivän vempeleet olivat vain unelmissa, jos niissäkään. Pärjättiin kuitenkin hyvin ilman niitä. Sitähän ei kaipaa, mitä ei tiennyt olevan olemassakaan. Ei ennen tarvinnut koko ajan olla saatavilla...

Varsinaisesti en tiedä yrteistä hölkäsen pöläystä. Aina voi silti käyttää vertauksia luomaan tekemilleen asioille uusia merkityksiä. Niinpä päätin heikkona hetkenäni väittää olevani AIMO YRTTITARHAMESTARI, tosin henkisten yrttien tarhaaja. Olen kirjoittanut Räiväkirjaksi kutsumaani mietekokoelmaani jo yli kaksikymmentä mapillista, liki viisituhatta...

Taidetta voi olla mikä tahansa, kun sen nostaa pois paikaltaan ja asettaa näytteille, esille, seinälle. Elämys on tunneläikähdys, joka käynnistää ajattelemaan, kenties jopa ihailemaan. Kirjoittaessani on vakaa pyrkimys saada aikaan tunne-elämys. Se, että nostan esille, framille sanoja, joilla on tarkoitus saada tuo kokemuksen esitila, vaatii...

Ähtärin kirjoittajaseura Kynäiset Ry. / By PR-Sävel 2020
Luotu Webnodella
Luo kotisivut ilmaiseksi! Tämä verkkosivu on luotu Webnodella. Luo oma verkkosivusi ilmaiseksi tänään! Aloita