BLOGI

Joskus silloin tällöin joudun viettämään viikon vuorohoidossa Kuortaneella Kultasiiven yksikössä. Tapan aikaa joko tv:tä katsomalla tai ristisanatehtäviä täyttäen. Suurimman osan ajasta tunnen olevani unohdettu, vaikka saatan soittaa ystävättärille tai miehelleni häiriten hänen vapaaviikkoaan.

katsovat syvän sinistä merta

Minä en ole sellainen miltä näytän. Siksi en pidä valokuvaajan edessä istumisesta. Näytän murheelliselta, vaikka sisälläni velloo riemu. Olen parempi kirjoittamaan kuin puhumaan. Kirjoittajan ei tarvitse näyttää tunteitaan ilmeillä eikä elkä eleillä, vain pelkillä sanoilla, joiden oikeaan järjestykseen laitto vaatii luovuutta. Eikä tarvitse...

köllöttää puhtailla oljilla.

silti yksinäisyys raastaa

Olemme ohittaneet joulun. Vuosi vaihtunut. Päivät alkavat pitenemään ja valoisuus lisääntyy. Pelakuut on siirrettävä valoisampaan paikkaan ja multa vaihdettava. Joulukoristeet on korjattu pois. Alkaa kevään odotus: kaipaus valosta, auringosta, keväthangista, pälvipaikoista, pajunkissoista, koivun silmujen aukeamisesta. Sielu lepää katsoessa...

Nuoruus on muisto vain,
ilot,surut tallessa.
Vielä muistan ne.
Sieltä parhaat kerätä voin,
mutta takaisin en saa.

Kaikki niin tuttua

tämä varjojen maa,

Kerran kuukaudessa olen viikon erakkona vuorohoidossa Kuortaneella. On siellä muitakin,mutta ei minulle seuraa. Keskustelut ovat tylsiä; käsitöitä on tehty ja lehmiä lypsetty.