BLOGI

muutoksen tuulet

Pieni poika nojaa kiviseinään. Hän on yksin ja surullinen. Silmistä valuu kyyneliä, jotka hän pyyhkäisee likaisilla käsillään poskelta pois. Yhtäkkiä hän valpastuu. Miksi pitää olla surullinen, kun voisi olla iloinenkin? Miksi on niin paljon surullisia ihmisiä? Hän keksii: hänpä lähtee myymään ilonpisaroita.

Kun raitistuin, sain valtaisan energiapuuskan. Kun ei enää ollut ryyppykavereita, joiden kanssa seurustella, piti keksiä tilalle korvike. Aloin jutella paperille. Sisältäni löytyi ideakultasuoni, joka ei ole ehtynyt vieläkään. Kirjahyllyt ovat täyttyneet ja pöytälaatikkoni ovat tekstejäni täynnä. Samalla tuli tehtyä tutkimus minuuteeni. Olisi liian...

Illat kiitää vaihtuu päivät

Seisoimme kotini pihaan lapioidulla kapealla kujalla. Reunat ulottuivat hartioideni korkeudelle. Juuri ja juuri näin reunan yli. Olimme siinä odottamassa,kun naapurin pappa halusi ottaa meistä valokuvan. Oli vähän kylmä,kun en sitä varten ollut pukenut päälleni edes takkia. Muistan sen 'villatakin', joka oli päälläni: hihat äitini kutomat,mutta...

vaipuu viimein lepoon.

" Joko minä otan risun",

Kun synnyin, pimeys oli vielä kovin yleinen ilmiö. Olen kasvanut valottuvassa maailmassa. Nykyään elämme suuren valon aikaa. Hetkeäkään ei tarvitse välttämättä olla pimeyden keskellä ellei halua. Muistan, kuinka häikäistynyt olin, kun matkustin ensi kerran pimeyden keskeltä Tampereelle neonvalojen loisteeseen. Nyt elämme aikaa, kun kirkkailla ja...

Toivo kaikessa kannattelee

Olen oikeakätinen, joten vasemman puoleni halvaantuminen aivoinfarktin jälkeen ei