BLOGI
Täällä luettavana Kynäisten jäsenten kirjoittamia tekstejä. Tapaamme joka kuukauden (paitsi heinäkuun) ensimmäinen maanantai tarinapajan merkeissä. Luemme kirjoittamiamme tekstejä edelliskerran annetuista aiheista ja annamme toisillemme palautetta luetuista tarinoista.
Kateus / Aimo Ahola
Se sijaitsee tunnealueella, jonne en itseäni päästä. Kateus on tunne siitä, että jollain on jotain, mitä itsellä ei ole. Kateus kuuluu samaan itseltäni kieltämääni tunnealueeseen kuin riemastuminen ja riehaantuminen. Ne ovat tunnelautailua minulle liian voimakkaassa tunneaallokossa. Nauru saattaa jo temmata mukaansa.
Kaipaus / Aimo Ahola
Tiedän, että se on tuolla jossain samoin kuin unelmat, pilvilinnat, utopiat, haihattelut. Toki olen niitä harrastanut huvitellen, hassutellen. En tosissani, vakavasti. Kaipaus on jotain, jota minulla ei ole tai onnellinen kokemus, jonka olen joskus elänyt. Kaipaaminen on tunnetila, jota en todellisuuteeni päästä. Myönnän antaneeni joskus itselleni...
Kaipaus / Ritva Vainio
Syksyllä se aina iskee. Nimittäin kaipaus . Kun kesä on mennyt ja alkaa pitkä talvi. Monet lähtevät pois kuin linnut. Tiedän heidän keväällä palaavan.
Ajokoe / Terttu Paananen
Yksi elämäni hienoimmista hetkistä oli se, kun sain ajokortin vuoden 1978 syksyllä. Kaikki alkoi siitä kun anoppini kertoi kuulleensa, että naapurimme emäntä oli menossa autokouluun. Saman tien hän kysyi minulta, lähtisinkö minä. Hän maksaisi.
Inssissä / Marja Murtoinperä-Kujala
Olin muistaakseni 18-vuotias, kun sain idean, että menen autokouluun. Meillä ei kotona
Metsänhenki / Tuula Tammela
saan kanssaan taivaltaa
Salaisuuksien taakka / Aimo Ahola
Salaisuuksien taakka on suulaiden ihmisten ongelma. Henkisillä harteilla on niin raskas paino, että tulee vahingossa paljastaneeksi salaisuutensa. Meillä yksin elävillä erakoilla, joilla ei ole ketään, joille paljastaisi salaisuuksiaan edes vahingossa, se ei ole taakka eikä mikään. Voin aivan mielelläni paljastaa huoletta, että salainen unelmani on...
Tuota otsikkon hokemaa olen toistellut epätoivoisena itselleni, kunnes olen luovuttanut ja huomannut ihmeiden ajan menneen jo vuosia sitten.
Ukonilma / Marja Murtoinperä-Kujala
Olimme muutamia vuosia sitten mieheni kanssa kesälomareissulla
Ihmeiden aika ei ole ohi / Ritva Vainio
Outo hetki, kun avaan puhelimeni. Joku on soittanut ja vastaajaan on siitä jäänyt tieto. Klikkaan sitä ja kuuntelen viestin. Äitini ääni sanoo: "Äiti täällä, hei. Ei mulla mitään asiaa ole." Puhe katkeaa. Sitten operaattori ilmoittaa numeroita,joista yhtä klikkaan. Taas ääni kuuluu: viesti on vuodelta 2016.