BLOGI

Mikään ei ole kuin eilen:

Isä ja Roope, parhaat kaverukset.

Kahvi ei ole enää kahvia, kun siihen kaataa maitoa. Kun lopetin sokerinkäytön huomasin, että nyt vasta kahvi oli oikeaa kahvia. Ennen se oli sokerilla maustettua. Tuli tunne kuin olisin luopunut elämänkumppanista. Terveytensä takia joutuu tekemään uhrauksia.

niin ihana on aloittaa

Olenko hamstraaja, kun nautin tavaroista ympärilläni? Mieluummin överit kuin vajarit! Kotini koristelen runsaalla kädellä. Kauhistun tyhjyyttä, kalseaa nykysisustusta. Ympärillä täytyy olla lämpöä ja kauniita esineitä. Parempaa sisustussilmää kuitenkin tarvitsisin.

Enhän minä haluaisi jarrutella, mutta kun oli se aivoinfarkti, joka pisti jarrun päälle.

Kaikkeen sitä ihminen joutuu elämässään, kun tarpeeksi kauan harrastaa. Minustakin tuli hamstraaja, kun LUOVA MINUUS alkoi tulvia ajatuksia paperille eikä loppua näkynyt. Kirjahyllyrivistöt täyttyivät Räiväkirjamapeistani toinen toisensa jälkeen. Tällä hetkellä on menossa 27. mapillinen, yli 5000 liuskaa. Onhan se vaatimattomampaa tunnustautua...

Me jokainen olemme oman elämämme sankareita, joskus myös jarruja . Miten koemme sankaruuden - siihen on kaikilla erilainen mielipide. Jos elää jarru päällä, ei uskalla täysillä nauttia elämän tuomista ilon ja onnen hetkistä.

Kun on vilkas mieli ja ajatusmaailma, ei kaipaa ympärilleen muita. He vain sekoittaisivat niitä. Alkaa viihtymään aivan liian hyvin yksinäisyydessä omissa oloissaan. Kasvattaa näkymättömän kuplan ympärilleen. Tunteet voivat pysyä vakaalla, tasaisella tasolla, vain pienin, kevein liikahduksin. Mieltä on ruokittava viihdyttävillä ja hauskoilla...

kahleita missään